Perillä ollaan! Saavuin Granadaan sunnuntaina iltapäivällä. Matka taittui mukavasti. Lensin suoraan Helsingistä Málagaan, josta jatkoin linja-autolla Granadaan. Toinen tulevista kämppäkavereistani oli Granadan bussiasemalla vastassa ja opasti mut meidän asunnolle. Granada teki heti vaikutuksen.
Meidän kämppä sijaitsee juuri sellaisella kapealla mukulakivikadulla, millä kuuluukin. Kerrostalon käytävät hohtelee marmoria ja jokaisen asunnon oveen on naulattu pieni pyhimys. meidän ovea taitaa koristaa itse Jeesus. Kun avaa oven ja astuu sisään, päätyy hieman hämyiseen eteisaulaan. Käytävän varrella sijaitsevat mun ja toisen tytön huoneet, keittiö, vessa ja kylppäri. Käytävän päässä on olohuone, josta pääsee toisen kämppiksen huoneeseen ja parveekkeelle. Mun omasta ikkunasta näkee kurottamalla palan kirkkaan sinistä taivasta, mutta muuten saan tyytyä tuijottelemaan kuivumaan ripustettua mattoa ja kämppiksen ikkunaa. Kaikkinensa asunto on oikein tilava ja viihtyisä. Olen tosin aina kamppailemassa ovien kanssa, kun ne aukeavat ihan väärään suuntaan. Kämppikset ovat myös hirmu kivoja ja avuliaita.
Granada todellakin hurmaa pikku kujineen, putiikkeineen, appelsiinipuineen, ja puistoineen, katusoittajineen ja kahviloineen, jotka levittävät herkullisia tuoksuja ympäristöönsä. Kaupunki suorastaan pakottaa kaikki aistit äärimmilleen, pieninkään ärsyke ei saa jäädä huomaamatta. Katulyhdyt ja kulkukissat, joita ei Suomessa edes noteeraisi, saavat täällä eksottisen sävyn. Alkuhurmaa tietenkin, mutten usko sen ihan pian loppuvan. Vaikka jalat ovat jo ihan muussina tutkimusretkistä ja harhailusta, en ole nähnyt kokonaisuudesta vasta kuin pienen palan. Jokaisen nurkan takaa löytyy aina jotain uutta ja jännittävää.
On virkistävää kulkea kadulla vaihteeksi ilman, että törmää tuttuihin. Ihmisjoukkoon voi vain sulautua, olla yhtä aikaa ei kukaan ja koko universumi. Täällä mulla ei periaatteessa ole historiaa, vaan voin halutessani kirjoittaa sen itse.
Elämänmenon vilkkaudesta huolimatta Granadassa saa kulkea melko väljästi, eikä ihmisiä ole ahdistavuuteen asti. Se voi johtua myös siitä, että oma rytmini ei vielä mukaile siestaa. Keskipäivällä, kun itse olen liikenteessä, kaupat, ravintolat ja virastot pistävät lapun luukulle ja väki vetäytyy sisälle kuumuutta pakoon.
Nytpä taidan minäkin vetäytyä. Tänään voisi taas vähän eksyä ja syödä vaikka jäätelöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti