Pitkä kuuma kesä!

...ei tänä vuonna jää haaveeksi vaan. Tällä viikolla aurinko on hellinyt Granadaa. Parhaimmillaan lämpömittarit ovat näyttäneet 36 astetta. Nyt tarkenee! Ja omalla kohdalla tätä on luvassa vielä ainakin kaksi kuukautta. 

Viime viikkoina olen todella nauttinut olostani. Kadulla kävellessä välillä jo iskee ajatus: ensi syksynä en näillä kaduilla talsi. Se tuntuu aika hurjalta. Sillä Granadasta kujineen on muodostunut koti. Nenäliinoja kauppaava pikku mummo Puerta Realilla, katusoittajat plazoilla ja saippuakuplan tekijät jatkavat täällä, vaikka minä lähden Jyväskylään.

Toisaalta paluu ei tunnu pahalta. Olen ollut niin pitkään pois, että ajatus omasta kodista ja kaikista kavereista saa aikaan ilon kipinöitä ja ihan malttamattomuuttakin. Ja kaikista näistä yökerhoista ja fiestoista huolimatta odotan, että pääsen Freetimeen. Mutta sitä ennen elän täysillä tämän vaihdon loppuun, ei täältä mikään kiire ole kotia.

Moni on kysynyt täkäläisestä vapun vietosta. Myös Espanjassa toukokuun eka on työläisten pyhä, mutta käsittääkseni sitä ei suuremmin juhlita. Hipercornin parkkipaikalla saa kaljoitella niin kuin aina. Maanantaina 3.5. on Granadan oma juhla, Fiesta de la cruz. Kaupat ovat auki silloin vain puoleen päivään, eikä kaikilla ole välttämättä koulua tai töitä. Aukioille viritellään ristejä ja aiemmin, kun juominen yleisillä paikoilla ei ollut vielä kiellettyä, kaikki humaltuivat kaduilla ja puistoissa. Fiesta de la cruz on sittemmin kai kuivunut vähän kasaan.

Itse ajattelin kuitenkin vapun kunniaksi korkata shamppanjapullon. Ehkäpä kaverit lähtisivät piknikille puistoon. Sunnuntaina viimeistään on päästävä rannalle merta katsomaan. Saa nähdä, lähteekö vielä talviturkki kuitenkaan.

Meille on muodostunut traditio mennä torstaisin ranskalaisten kavereiden kanssa Edith Piaf -kahvilaan, jossa järjestetään kerran viikossa tietokilpailu. Paikka on oikein viihtyisä, sangria hyvää ja tapakset elegantteja (kuten camembert-juustoa vadelmamarmeladilla). Viime viikolla meidän pöytä tuli toiseksi, minkä johdosta baarimikko tarjosi meille ilmaiset hunajarommit. Jospa tänä iltana viimein voitettaisiin se viinipullo. 

Monachil

Eilen heräsin aamuun energisenä ja puhkuen halusta tehdä jotakin vähän tavallisesta poikkeavaa. Siispä köröttelin bussilla läheiseen Monachilin kylään vähän patikoidakseni ja ottaakseni kuvia maatalon eläimistä valokuvauskurssia varten. Kaverit eivät uskaltautuneet sateen pelossa mukaan. Pilviseltähän taivas näytti, mutta vakuutin itselleni ettei minua sokerista ole tehty.

Monachilin pikku kylä oli lauantai-aamupäivästä aika hiljainen. Kirkon kulmalta lähti patikointireitti, jota lähdin kulkemaan. Maisemat oli ihanan vehreät, ruoho nuorta ja vihreää ja omenapuiden kukkaloisto häikäisevä. Ympärillä levittäytyvät vuoret tekivät myös vaikutuksen.

Uskaltauduin pariin maataloon  matkan varrella kysymään, saisinko ottaa kuvia eläimistä (valokuvauskurssin projektinani on kuvata ihmisen ja eläimen suhdetta eri näkökulmista).  Näin mm. kanoja, jotka elivät ostoskärryhin suljettuina. Se teki vähän apeaksi.

Evästauon jälkeen taivas näytti niin mustalta, että pidin parhaimpana aloittaa matkan takaisin kylään. 15 minuuttia ennen perille saapumista alkoi oikea rankkasade ja lopulta pilvet sylkivät myös rakeita. Sukat ja lahkeet litimärkinä värjöttelin pysäkin viereisessä kahvilassa odottaen bussia saapuvaksi. Samalla tutustuin kylässä asuvaan pariskuntaan, joka olisi halunnut viedä minut kotiinsa aterialle. Ja muutenkin olen kuulema aina tervetullut kyläilemään.

Kotona maittoi niin ruoka kuin päiväunetkin. Illalla lähdettiin kavereiden kanssa vielä tapaksille. "Voi, Sanna-raukkaa!" ne voivottelivat, sillä olin taas ainoana suomalaisena italialaisten keskuudessa. Mutta ei se minua koskaan haittaa: samalla oppii vähän italiaa ja saa nauraa niiden ikuisille kinasteluille siitä, mitä mikin sana eri Italian dialektoilla merkitsee. Ja minä voin kertoa vaikka minkälaisia juttuja Suomesta ilman, että kukaan niitä kyseenalaistaa...

Semana Santa

Täällä Espanjassa pääsiäisviikko, semana santa, on yhtä juhlaa. Varsinkin Andalusian alueella pääsiäinen näkyy vahvasti katukuvassa. Joka päivä alkaen palmusunnuntaista järjestetään monituntisia kulkueita, joissa hiippalakkisten nasaretilaisten (muistuttuvat kyllä lähinnä ku klux klanilaisia) johdattamana ja saattamana eri kirkoista kannetaan järjettömän suuria neitsyt- ja Jeesus -lavoja. Kulkueita säestää torvisoittokunnat ja joissain kulkueissa kävelee myös itkeviä surupukuisia naisia. Granadan erikoisuutena on keskiviikon mustalaisten kulkue, joka nousee yöllä Sacromonteen. Torstaipäivän hiljaisuuden kulkueessa on tapana kulkea paljain jaloin. 

Kansa pysähtyy kadun varteen katsomaan saattueita syöden samalla auringonkukansiemeniä (niitä syödään aina). Muuten kaduille ilmestyi pääsiäisen aikaan mantelin ja sokeroitujen omenoiden myyjiä sekä maissin grillaajia.

Eipä olisi äitin reissu tänne voinut sattua parempaan aikaan: pääsiäisen vietossa meillä riitti ihmeteltävää. Kaksi päivää vietimme Malagassa, jossa  tutustuimme Picasson taidemuseoon. Aurinko paistoi, niin että kävimme vähän uittamassa varpaita hyisessä merivedessä. Malaga on oikeastaan aika viihtyisä paikka. Monet tuntevat vain matkan lentokentältä linja-autoasemalle, mikä on aika ruma ja luotaantyöntävä. Mutta kujat kaupungin keskustassa ja keskuspuisto ovat näkemisen arvoisia. Välillä voi myös piipahtaa viinitupaan maistelemaan Malagan makeita viinejä.

Eilen järjestimme kaveriden kanssa suuren pääsiäisaterian. Se oli hyvää lääkettä pieneen haikeuteen, joka jäi äidin lähdettyä. Ateria oli valtaisa: maissikakkusia juustolla ja kesäkurpitsalla, uunissa valmitettua paprikaa, lasagnea (oih, miten ikävä tulee noita italiaanoja!), lihaa ja perunoita, mansikkarahkaa ja kaiken huipuksi tiramisua. Sunnuntai päättyikin sitten ilta-auringosta nauttien Lorcan puistossa. Tänään pidettiin vielä rääppiäiset, sillä jääkaappi oli haljeta pääsiäisaterian tähteistä.