Täällä Espanjassa pääsiäisviikko, semana santa, on yhtä juhlaa. Varsinkin Andalusian alueella pääsiäinen näkyy vahvasti katukuvassa. Joka päivä alkaen palmusunnuntaista järjestetään monituntisia kulkueita, joissa hiippalakkisten nasaretilaisten (muistuttuvat kyllä lähinnä ku klux klanilaisia) johdattamana ja saattamana eri kirkoista kannetaan järjettömän suuria neitsyt- ja Jeesus -lavoja. Kulkueita säestää torvisoittokunnat ja joissain kulkueissa kävelee myös itkeviä surupukuisia naisia. Granadan erikoisuutena on keskiviikon mustalaisten kulkue, joka nousee yöllä Sacromonteen. Torstaipäivän hiljaisuuden kulkueessa on tapana kulkea paljain jaloin. Kansa pysähtyy kadun varteen katsomaan saattueita syöden samalla auringonkukansiemeniä (niitä syödään aina). Muuten kaduille ilmestyi pääsiäisen aikaan mantelin ja sokeroitujen omenoiden myyjiä sekä maissin grillaajia.
Eipä olisi äitin reissu tänne voinut sattua parempaan aikaan: pääsiäisen vietossa meillä riitti ihmeteltävää. Kaksi päivää vietimme Malagassa, jossa tutustuimme Picasson taidemuseoon. Aurinko paistoi, niin että kävimme vähän uittamassa varpaita hyisessä merivedessä. Malaga on oikeastaan aika viihtyisä paikka. Monet tuntevat vain matkan lentokentältä linja-autoasemalle, mikä on aika ruma ja luotaantyöntävä. Mutta kujat kaupungin keskustassa ja keskuspuisto ovat näkemisen arvoisia. Välillä voi myös piipahtaa viinitupaan maistelemaan Malagan makeita viinejä.
Eilen järjestimme kaveriden kanssa suuren pääsiäisaterian. Se oli hyvää lääkettä pieneen haikeuteen, joka jäi äidin lähdettyä. Ateria oli valtaisa: maissikakkusia juustolla ja kesäkurpitsalla, uunissa valmitettua paprikaa, lasagnea (oih, miten ikävä tulee noita italiaanoja!), lihaa ja perunoita, mansikkarahkaa ja kaiken huipuksi tiramisua. Sunnuntai päättyikin sitten ilta-auringosta nauttien Lorcan puistossa. Tänään pidettiin vielä rääppiäiset, sillä jääkaappi oli haljeta pääsiäisaterian tähteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti