Tänään Lorca-kurssin opettaja toi luokkaan maistettavaksi kvittenejä, epämuodostuneen omenan näköisiä hedelmiä. Edeltävällä luennolla juuri kukaan ei nimittäin tiennyt, mikä hedelmä on runossa esiintyvä "membrillo". Kurssi on nyt paljon mielenkiintoisemoi, kun professori on viimein saanut käsiteltyä Lorcasta kirjoitetut elämäkerrat ja keskittyy enemmän itse kirjailijan tuotantoon. Parina kertana opettaja on oikein antautunut lukemaan pitkiä pätkiä Lorcan näytelmistä ja runoista, mitä on ollut mukava kuunnella.
Päivän viimeiset tunnit olivat latinalaisamerikkalaista kerrontaa. Sen kussin luennot saavat mut aina innostumaan. Opettaja puhuu ihanan intohimoisesti ja eläytyen aiheesta ja piirtelee taululle kaavioita. Kurssilla luetavat tekstit ovat aika vaikeita ymmärtää. Kun kielikin tuottaa vähän hankaluuksia, maaginen realismi unineen, tähän maailmaan kytkeytyvine yliluonnollisuuksineen, sokeine pisteineen ja kertojakikkailuineen on melko haastaavaa. Tähän mennessä me ollaan luettu Rulfon Pedro Páramo sekä kaksi novellia Arltilta ja Onettilta. Niiden lisäksi meillä on opiskeltavana nippu teoriatekstejä.
Nytpä taidan jatkaa näytelmän lukemista.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
lauantai 24. lokakuuta 2009
Sevilla ja sevillanas
Viime viikonloppuna lähdin esn:än erasmuslaisille järjestämälle matkalle Sevillaan. Lähtö oli kahdeksalta aamulla ja olimme perillä puolenpäivän aikoihin. Sevillan tunnelma oli aivan toinen kuin Granadan. Granadan kapeiden ja mukavalla tavalla vähän rähjäisten katujen jälkeen Sevillan kulkuväylät tuntuivat valtaisilta ja varsin moderneilta. Kaupunki suurine puistoineen oli vihreämpi ja myös kuumempi kuin Granada. Joka puolella näkyi turisteja kyyditseviä hevosia ja pääsimme todistamaan parit häätkin.
Kävimme valtaisalla Plaza de Españalla ja vähän ihmettelemässä muitakin nähtävyyksiä. Vierailimme katedraalissa, joka muistaakseni lukeutuu suurimpiin goottikirkkoihin ja jonne on säilötty Kolumbuksen jäänteet. Alcazarin palatsi oli näkemisen arvoinen paikka. Palatsin suuressa paratiisimaisessa puutarhassa olisi voinut tepastella vaikka koko päivän.
Lauantai-iltaa osa vietti botellónin eli suomalaisittain pussikaljoittelun merkeissä ja osa meistä lähti tutustumaan joen toisella puolella sijaitseviin kapakoihin. Ilta oli mukava, mutta seuraavana päivänä hostellin aamiaisella olimme kaikki vähän nuupahtaneita.
Matka oli todella edullinen, sillä 40 euron lippu sisälsi meno-paluun, yhden ruokailun, majoituksen ja aamupalan. Toista kertaa en kuitenkaan taida lähteä esn:n tai minkään muunkaan vaihtariorganisaation kanssa matkalle, sillä aikaa kului hirveästi turhaan odotteluun. Olisin tarvinnut vielä yhden päivän todella tutustuakseni kaupunkiin. Nyt tuli oikeastaan nähtyä vain muutama katu ja turistikohde. Oli jännä huomata, miten Granada pienen matkan jälkeen tuntui omalta kodilta.
Tällä viikolla aloitin harrastamaan sevillanasia. Se on flamenconsukuista tanssia mutta vähän helpompaa. Sevillanasia tanssitaan Andalusian fiestoissa tyypillisesti pareittain tai ryhmässä iloluontoisen musikkin tahdissa.
Tunnit järjestää Casa de Porras, joka on ylopiston alaisuudessa oleva organisaatio. Casa de Porraksella on vaikka mitä kursseja maalaukseta taichiin ja kitaratunteihin. Sevillanasia on kahdesti viikossa puolitoista tuntia. Opettaja on energinen nuori nainen, jolta ei puutu kärsivällisyyttä. Suurin osa meistä kurssilaisista on nimittäin "guirejä", ulkomaalasia, eikä meillä liene veressä ihan samanlaista kuumaa rytmiikkaa kuin andalusialaisilla. Kun juuri ja juuri on ehtinyt oppia askeleet, tuntuu melkein mahdottomalta yhdistää niihin kädet, katse ja pään liikkeet. Onneksi opettaja jaksaa toistaa samat asiat aina uudestaan ja uudestaan. Tunneilla on hirveän mukava tunnelma ja odotankin jo ensi maanantaita ja uusia askeleita.
Kävimme valtaisalla Plaza de Españalla ja vähän ihmettelemässä muitakin nähtävyyksiä. Vierailimme katedraalissa, joka muistaakseni lukeutuu suurimpiin goottikirkkoihin ja jonne on säilötty Kolumbuksen jäänteet. Alcazarin palatsi oli näkemisen arvoinen paikka. Palatsin suuressa paratiisimaisessa puutarhassa olisi voinut tepastella vaikka koko päivän.
Lauantai-iltaa osa vietti botellónin eli suomalaisittain pussikaljoittelun merkeissä ja osa meistä lähti tutustumaan joen toisella puolella sijaitseviin kapakoihin. Ilta oli mukava, mutta seuraavana päivänä hostellin aamiaisella olimme kaikki vähän nuupahtaneita.
Matka oli todella edullinen, sillä 40 euron lippu sisälsi meno-paluun, yhden ruokailun, majoituksen ja aamupalan. Toista kertaa en kuitenkaan taida lähteä esn:n tai minkään muunkaan vaihtariorganisaation kanssa matkalle, sillä aikaa kului hirveästi turhaan odotteluun. Olisin tarvinnut vielä yhden päivän todella tutustuakseni kaupunkiin. Nyt tuli oikeastaan nähtyä vain muutama katu ja turistikohde. Oli jännä huomata, miten Granada pienen matkan jälkeen tuntui omalta kodilta.
Tällä viikolla aloitin harrastamaan sevillanasia. Se on flamenconsukuista tanssia mutta vähän helpompaa. Sevillanasia tanssitaan Andalusian fiestoissa tyypillisesti pareittain tai ryhmässä iloluontoisen musikkin tahdissa.
Tunnit järjestää Casa de Porras, joka on ylopiston alaisuudessa oleva organisaatio. Casa de Porraksella on vaikka mitä kursseja maalaukseta taichiin ja kitaratunteihin. Sevillanasia on kahdesti viikossa puolitoista tuntia. Opettaja on energinen nuori nainen, jolta ei puutu kärsivällisyyttä. Suurin osa meistä kurssilaisista on nimittäin "guirejä", ulkomaalasia, eikä meillä liene veressä ihan samanlaista kuumaa rytmiikkaa kuin andalusialaisilla. Kun juuri ja juuri on ehtinyt oppia askeleet, tuntuu melkein mahdottomalta yhdistää niihin kädet, katse ja pään liikkeet. Onneksi opettaja jaksaa toistaa samat asiat aina uudestaan ja uudestaan. Tunneilla on hirveän mukava tunnelma ja odotankin jo ensi maanantaita ja uusia askeleita.torstai 15. lokakuuta 2009
Opiskelusta
Opinnot ovat pikkuhiljaa lähteneet käyntiin. Tosin nykytaiteen kurssista ei ole vielä pidetty yhtäkään luentoa, vaikka lukukautta on ehtinyt vierähtää kolme viikkoa. Aluksi kurssia pitävä uusi professori oli kateissa ja tällä viikolla luennon päälle sattui vapaapäivä. Muistakin kursseista on jäänyt paljon tunteja pois kokousten ja vilustumisten takia.
Ensimmäiset luennot olivat vain lyhyitä esittelyjä, presentacióneja, joissa kerrottiin kurssin ohjelma ja suoritustapa. Meillä oli kaksi viikkoa aikaa kokeilla eri kursseja. Se oli kyllä hyvä, sillä kiehtovat kurssinimet saattavat kätkeä taakseen jotain ihan muuta. Itse jätin pois kurssin naiskuvasta espanjalaisessa kirjallisuudessa. Niin kiinnostava kuin aihe onkin, kurssi vaikutti vähän liian työläältä ja professori tiukalta. Kursseille oli kirjauduttava 15.10. mennessä oman tiedekunnan kansainvälisissä palveluissa.
Kirjallisuuden kurssit muodostuvat yleensä luennoista, itsenäisestä esseestä ja kokeesta. Monilla kursseilla suoritukseen kuuluu myös ryhmätyö, joka esitellään luokalle. Luettavaa riittää. Esimerkiksi Federico García Lorca y generación del 27 -kurssilla luetaan Lorcan koko tuotanto kaikkine runoineen, näytelmineen ja proosateoksineen ja lisäksi vielä jokin elämäkerta kirjailijasta. Tähän mennessä professori on puhunut enemmän 1800-luvun loppuvaiheista ja Euroopan tilanteesta tuolloin kuin itse Lorcasta ja teoksista, mikä on ollut ehkä vähän puuduttavaa. Latinalaisamerikkalaista kerrontaa käsittelevä kurssi ei ole vielä päässyt kunnolla alkuun, mutta se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Odotan myös paljon Bellas Artesin valokuvauskurssilta. Kussin jälkeen osaan ottaa kuvia analogisella järjestelmäkameralla ja kehittää kuvia laboratoriossa. Meillä on seitsemän tehtävää, joiden aiheina on muun muassa ihmiskeho, arkkitehtuuri ja luonto. Lisäksi kurssilla käydään läpi teoriaa siitä, millainen on hyvä kuva. Nyt kävellessäni kaupungilla mietin aina sopivia kuvaskohteita.
Espanjan intensiivikurssi alkoi tiistaina. Meillä oli pari viikkoa sitten kirjallinen tasokoe, jossa ihmiset jaettiin eri ryhmiin osaamisen perusteella. Kurssia on viikossa kuusi tuntia kahden kuukauden ajan ja kaiken päätteeksi saa diplomin ja kuusi opintopistettä. Ainoa ikävä puoli on, että kurssista joutui pulittamaan sata euroa. Espanjan opettaja on todella mukava, vähän rock-henkinen nuori nainen. Luokassa on opiskelijoita muun muassa Belgiasta, Italiasta, Saksasta ja peräti kaksi suomalaista minun lisäksi. Luokan ilmapiiri on todella keskustelevainen ja luulenpa, että kurssista kehkeytyy oikein antoisa. Ajan kulumista ei edes huomaa kolmituntisissa sessioissa.
Tuntui muuten hullulta puhua suomea kasvokkain jonkun kanssa pitkästä aikaa. En ehkä ollut ihan järjissäni lähtiessäni Espanjaan, kun olisi olemassa maita joiden kielen hallitsen paljon paremmin. En ole nauranut sydämeni pohjasta kuukauteen, sillä ei tällä kielellä pysty ilmaisemaan asioita ihan niin kuin tahtoisi eikä toisaalta ymmärrä sen kaikkia vivahteita. Aluksi tuntui, ettei saa omaa luonnettaan kielimuurin läpi. On päiviä, jolloin espanja luistaa ja toisia jolloin sen puhumisesta ei tule yhtään mitään. Ymmärtämisen kanssa ei ole enää juurikaan ongelmia, mutta muistiinpanojen tekeminen luennoilla on vaikeaa.
Tänne tuloani en kuitenkaan kadu tippaakaan. Aamulla bussiin rientäessä tuntuu kauhean hyvältä: elän unelmaani pienine rutiineineen ulkomailla. Arjen opettelu uusiksi on tehnyt hyvää. Yksinkertaisetkin asiat, kuten kaupassa käynti ja pyykin ripustamien narulle asuntojen väliin, olivat aluksi mitä jännittävimpiä asioita. Ja on niin ihanaa, kun aurinko paistaa lämpimästi melkein aina.
Ensimmäiset luennot olivat vain lyhyitä esittelyjä, presentacióneja, joissa kerrottiin kurssin ohjelma ja suoritustapa. Meillä oli kaksi viikkoa aikaa kokeilla eri kursseja. Se oli kyllä hyvä, sillä kiehtovat kurssinimet saattavat kätkeä taakseen jotain ihan muuta. Itse jätin pois kurssin naiskuvasta espanjalaisessa kirjallisuudessa. Niin kiinnostava kuin aihe onkin, kurssi vaikutti vähän liian työläältä ja professori tiukalta. Kursseille oli kirjauduttava 15.10. mennessä oman tiedekunnan kansainvälisissä palveluissa.
Kirjallisuuden kurssit muodostuvat yleensä luennoista, itsenäisestä esseestä ja kokeesta. Monilla kursseilla suoritukseen kuuluu myös ryhmätyö, joka esitellään luokalle. Luettavaa riittää. Esimerkiksi Federico García Lorca y generación del 27 -kurssilla luetaan Lorcan koko tuotanto kaikkine runoineen, näytelmineen ja proosateoksineen ja lisäksi vielä jokin elämäkerta kirjailijasta. Tähän mennessä professori on puhunut enemmän 1800-luvun loppuvaiheista ja Euroopan tilanteesta tuolloin kuin itse Lorcasta ja teoksista, mikä on ollut ehkä vähän puuduttavaa. Latinalaisamerikkalaista kerrontaa käsittelevä kurssi ei ole vielä päässyt kunnolla alkuun, mutta se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Odotan myös paljon Bellas Artesin valokuvauskurssilta. Kussin jälkeen osaan ottaa kuvia analogisella järjestelmäkameralla ja kehittää kuvia laboratoriossa. Meillä on seitsemän tehtävää, joiden aiheina on muun muassa ihmiskeho, arkkitehtuuri ja luonto. Lisäksi kurssilla käydään läpi teoriaa siitä, millainen on hyvä kuva. Nyt kävellessäni kaupungilla mietin aina sopivia kuvaskohteita.
Espanjan intensiivikurssi alkoi tiistaina. Meillä oli pari viikkoa sitten kirjallinen tasokoe, jossa ihmiset jaettiin eri ryhmiin osaamisen perusteella. Kurssia on viikossa kuusi tuntia kahden kuukauden ajan ja kaiken päätteeksi saa diplomin ja kuusi opintopistettä. Ainoa ikävä puoli on, että kurssista joutui pulittamaan sata euroa. Espanjan opettaja on todella mukava, vähän rock-henkinen nuori nainen. Luokassa on opiskelijoita muun muassa Belgiasta, Italiasta, Saksasta ja peräti kaksi suomalaista minun lisäksi. Luokan ilmapiiri on todella keskustelevainen ja luulenpa, että kurssista kehkeytyy oikein antoisa. Ajan kulumista ei edes huomaa kolmituntisissa sessioissa.
Tuntui muuten hullulta puhua suomea kasvokkain jonkun kanssa pitkästä aikaa. En ehkä ollut ihan järjissäni lähtiessäni Espanjaan, kun olisi olemassa maita joiden kielen hallitsen paljon paremmin. En ole nauranut sydämeni pohjasta kuukauteen, sillä ei tällä kielellä pysty ilmaisemaan asioita ihan niin kuin tahtoisi eikä toisaalta ymmärrä sen kaikkia vivahteita. Aluksi tuntui, ettei saa omaa luonnettaan kielimuurin läpi. On päiviä, jolloin espanja luistaa ja toisia jolloin sen puhumisesta ei tule yhtään mitään. Ymmärtämisen kanssa ei ole enää juurikaan ongelmia, mutta muistiinpanojen tekeminen luennoilla on vaikeaa.
Tänne tuloani en kuitenkaan kadu tippaakaan. Aamulla bussiin rientäessä tuntuu kauhean hyvältä: elän unelmaani pienine rutiineineen ulkomailla. Arjen opettelu uusiksi on tehnyt hyvää. Yksinkertaisetkin asiat, kuten kaupassa käynti ja pyykin ripustamien narulle asuntojen väliin, olivat aluksi mitä jännittävimpiä asioita. Ja on niin ihanaa, kun aurinko paistaa lämpimästi melkein aina.
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Koiruuksia
Sivistin tänään itseäni katsomalla Buñuelin ja Dalín lyhytelokuvan Andalusialainen koira. Surrealistinen elämys kerrassaan...
Granadaa voisi melkein luonnehtia koirien kaupungiksi. Koiria on paljon ja niiden annetaan juosta puistoissa ja joskus kadullakin ihan vapaana. Harmillisen usein näkee yksinäisiä kulkukoiria, jotka selvästi kaipaisivat itselleen kotia ja rapsuttajaa.
Granadan katukuvassa tyypillinen näky on myös vähän toisenlaiset koiruudet, perroflautat nimittäin. Perroflautalla tarkoitetaan hippiä, joka yleensä asuu vallatussa talossa toisten boheemien kanssa. Tyypillisiin tuntomerkkeihin kuuluvat niskarastat, koira ja jokin soitin. Nimitys on yhditelmä sanoista koira ja huilu. Katumusisointi onkin perroflautojen yleinen ajanviete ja tulonlähde. Joskus perroflautan saattaa tavata hinaamasta kokonaista sohvaa polkupyöränsä perässä. Paikallinen arkkitehtuurin opiskelija tiesi kertoa, että Bellas Artes on sitten täynnä perroflautoja ja muita hippejä. Niin kuin se muka minua haittaisi - päinvastoin!
![]()
Täällä on muuten sellainen rockbaarikin kuin Perro Andaluz, mutta en ole vielä ehtinyt siellä käymään.
Granadaa voisi melkein luonnehtia koirien kaupungiksi. Koiria on paljon ja niiden annetaan juosta puistoissa ja joskus kadullakin ihan vapaana. Harmillisen usein näkee yksinäisiä kulkukoiria, jotka selvästi kaipaisivat itselleen kotia ja rapsuttajaa.
Granadan katukuvassa tyypillinen näky on myös vähän toisenlaiset koiruudet, perroflautat nimittäin. Perroflautalla tarkoitetaan hippiä, joka yleensä asuu vallatussa talossa toisten boheemien kanssa. Tyypillisiin tuntomerkkeihin kuuluvat niskarastat, koira ja jokin soitin. Nimitys on yhditelmä sanoista koira ja huilu. Katumusisointi onkin perroflautojen yleinen ajanviete ja tulonlähde. Joskus perroflautan saattaa tavata hinaamasta kokonaista sohvaa polkupyöränsä perässä. Paikallinen arkkitehtuurin opiskelija tiesi kertoa, että Bellas Artes on sitten täynnä perroflautoja ja muita hippejä. Niin kuin se muka minua haittaisi - päinvastoin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
