Sevilla ja sevillanas

Viime viikonloppuna lähdin esn:än erasmuslaisille järjestämälle matkalle Sevillaan. Lähtö oli kahdeksalta aamulla ja olimme perillä puolenpäivän aikoihin. Sevillan tunnelma oli aivan toinen kuin Granadan. Granadan kapeiden ja mukavalla tavalla vähän rähjäisten katujen jälkeen Sevillan kulkuväylät tuntuivat valtaisilta ja varsin moderneilta. Kaupunki suurine puistoineen oli vihreämpi ja myös kuumempi kuin Granada. Joka puolella näkyi turisteja kyyditseviä hevosia ja pääsimme todistamaan parit häätkin.

Kävimme valtaisalla Plaza de Españalla ja vähän ihmettelemässä muitakin nähtävyyksiä. Vierailimme katedraalissa, joka muistaakseni lukeutuu suurimpiin goottikirkkoihin ja jonne on säilötty Kolumbuksen jäänteet. Alcazarin palatsi oli näkemisen arvoinen paikka. Palatsin suuressa paratiisimaisessa puutarhassa olisi voinut tepastella vaikka koko päivän.

Lauantai-iltaa osa vietti botellónin eli suomalaisittain pussikaljoittelun merkeissä ja osa meistä lähti tutustumaan joen toisella puolella sijaitseviin kapakoihin. Ilta oli mukava, mutta seuraavana päivänä hostellin aamiaisella olimme kaikki vähän nuupahtaneita.

Matka oli todella edullinen, sillä 40 euron lippu sisälsi meno-paluun, yhden ruokailun, majoituksen ja aamupalan. Toista kertaa en kuitenkaan taida lähteä esn:n tai minkään muunkaan vaihtariorganisaation kanssa matkalle, sillä aikaa kului hirveästi turhaan odotteluun. Olisin tarvinnut vielä yhden päivän todella tutustuakseni kaupunkiin. Nyt tuli oikeastaan nähtyä vain muutama katu ja turistikohde. Oli jännä huomata, miten Granada pienen matkan jälkeen tuntui omalta kodilta.

Tällä viikolla aloitin harrastamaan sevillanasia. Se on flamenconsukuista tanssia mutta vähän helpompaa. Sevillanasia tanssitaan Andalusian fiestoissa tyypillisesti pareittain tai ryhmässä iloluontoisen musikkin tahdissa.

Tunnit järjestää Casa de Porras, joka on ylopiston alaisuudessa oleva organisaatio. Casa de Porraksella on vaikka mitä kursseja maalaukseta taichiin ja kitaratunteihin. Sevillanasia on kahdesti viikossa puolitoista tuntia. Opettaja on energinen nuori nainen, jolta ei puutu kärsivällisyyttä. Suurin osa meistä kurssilaisista on nimittäin "guirejä", ulkomaalasia, eikä meillä liene veressä ihan samanlaista kuumaa rytmiikkaa kuin andalusialaisilla. Kun juuri ja juuri on ehtinyt oppia askeleet, tuntuu melkein mahdottomalta yhdistää niihin kädet, katse ja pään liikkeet. Onneksi opettaja jaksaa toistaa samat asiat aina uudestaan ja uudestaan. Tunneilla on hirveän mukava tunnelma ja odotankin jo ensi maanantaita ja uusia askeleita.