Tänään Lorca-kurssin opettaja toi luokkaan maistettavaksi kvittenejä, epämuodostuneen omenan näköisiä hedelmiä. Edeltävällä luennolla juuri kukaan ei nimittäin tiennyt, mikä hedelmä on runossa esiintyvä "membrillo". Kurssi on nyt paljon mielenkiintoisemoi, kun professori on viimein saanut käsiteltyä Lorcasta kirjoitetut elämäkerrat ja keskittyy enemmän itse kirjailijan tuotantoon. Parina kertana opettaja on oikein antautunut lukemaan pitkiä pätkiä Lorcan näytelmistä ja runoista, mitä on ollut mukava kuunnella.
Päivän viimeiset tunnit olivat latinalaisamerikkalaista kerrontaa. Sen kussin luennot saavat mut aina innostumaan. Opettaja puhuu ihanan intohimoisesti ja eläytyen aiheesta ja piirtelee taululle kaavioita. Kurssilla luetavat tekstit ovat aika vaikeita ymmärtää. Kun kielikin tuottaa vähän hankaluuksia, maaginen realismi unineen, tähän maailmaan kytkeytyvine yliluonnollisuuksineen, sokeine pisteineen ja kertojakikkailuineen on melko haastaavaa. Tähän mennessä me ollaan luettu Rulfon Pedro Páramo sekä kaksi novellia Arltilta ja Onettilta. Niiden lisäksi meillä on opiskeltavana nippu teoriatekstejä.
Nytpä taidan jatkaa näytelmän lukemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti