sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Koiruuksia

Sivistin tänään itseäni katsomalla Buñuelin ja Dalín lyhytelokuvan Andalusialainen koira. Surrealistinen elämys kerrassaan...

Granadaa voisi melkein luonnehtia koirien kaupungiksi. Koiria on paljon ja niiden annetaan juosta puistoissa ja joskus kadullakin ihan vapaana. Harmillisen usein näkee yksinäisiä kulkukoiria, jotka selvästi kaipaisivat itselleen kotia ja rapsuttajaa.

Granadan katukuvassa tyypillinen näky on myös vähän toisenlaiset koiruudet, perroflautat nimittäin. Perroflautalla tarkoitetaan hippiä, joka yleensä asuu vallatussa talossa toisten boheemien kanssa. Tyypillisiin tuntomerkkeihin kuuluvat niskarastat, koira ja jokin soitin. Nimitys on yhditelmä sanoista koira ja huilu. Katumusisointi onkin perroflautojen yleinen ajanviete ja tulonlähde. Joskus perroflautan saattaa tavata hinaamasta kokonaista sohvaa polkupyöränsä perässä. Paikallinen arkkitehtuurin opiskelija tiesi kertoa, että Bellas Artes on sitten täynnä perroflautoja ja muita hippejä. Niin kuin se muka minua haittaisi - päinvastoin!



Täällä on muuten sellainen rockbaarikin kuin Perro Andaluz, mutta en ole vielä ehtinyt siellä käymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti