Joulun alla

Ulkona sataa vettä, mutta jouluvalot kaduilla ja kynttilät täällä kotona luovat lämpöä. Jouluun ei enää olekaan kuin viikko. Tuntuu ehkä vähän orvolta, sillä suurin osa vaihto-oppilaista on jo pakannut matkalaukkunsa ja lähtenyt loman ajaksi kotimaahansa.

Mutta minä olen ja pysyn täällä. Moni ihmettelee miksi. Musta mahdollisuus viettää joulu ja uusivuosi ulkomailla on kuitenkin kokemisen arvoinen. Kaikki keskitalven juhlat voin tämän jälkeen viettää visusti kotona, jos niin tahdon. Nyt kuitenkin haluan nähdä, mitä on joulu ilman pakkasta ja lunta. Miltä se maistuu ilman piparipullia ja riisipuuroa? Miltä se tuoksuu ilman kuusen neulasia? Ja miltä tuntuu, kun sitä ei vietäkään oman perheen parissa?

Joulusta tulee varmasti ihan erilainen kuin kaikista aiemmista. Veikkaan ikävän iskevän kovemmin hiljaisina pyhäpäivinä. Sara tulee tänne Santiagosta. Me ajateltiin rakentaa tänne kylmänkylmään asuntoon pieni yhteinen joulu. Yritetään parhaamme mukaan keksiä korvikkeita suomalaisille jouluruuille ja kokeillaan kaikkia espanjalaisia joulujuttuja. Rosollia ainakin pystyy tekemään. Ja Espanjan herkuista on kokeiltava roscos de vinoja ja turron de almendrosia.

Bib-Ramblan aukiolla on joulutori, jossa myydän muun muassa pikkutarpeita seimiasetelman ( =belen) rakentamiseksi. Täällä se on joulukuusta tärkeämpi kodin komistus. Torin keskelle on pystytetty suuri teltta, jonka sisälle on koottu juuri sellainen seimiasetelma. Ihmiset ihan jonottavat päästäkseen sisään katsomaan sitä. Lahjoja annetaan yleensä loppiasena, mikä täällä kulkee nimellä Día de Reyes Magos. Huomenna lähdenkin varmaan kaupungille vähän aistimaan jouluhumua.

Ihanaa, kun nyt alkoi kolmiviikkoinen loma. Luentoja on periaatteessa aina 22. päivään asti, mutta kaikki opettajatkaan eivät vaivaannu pitämään luentoja tietäessään opiskelijoiden suuntaavan jo kotikyliinsä. Eilen loppui espanjan kielikurssi. En tiedä, nousiko mun kielitaito tasoa ylemmäksi sen ansiosta, mutta ainakin muistan nyt paremmin aikamuodot ja epäsäännölliset verbit vaikkei ne vielä useinkaan puheessa tule luonnostaan. Onpahan sentään kuusi opintopistettä ja espanjan diplomi taskussa. Opettaja tarjosi meille kahvit läheisessä kavilassa, mikä oli mukava päätös kurssille.  

Just a perfect day

Kymmenen tunnin yöunien jälkeen tuntui kuin olisi liidellyt kevyesti läpi koko päivän. Facultad de filosofia y letrasissa on tällä viikolla meneillään konferenssi latinalaisesta kirjallisuudesta. Niinpä mäkin olin tänään tilaisuudessa, jossa puhui Ricardo Piglia, yksi tunnetuimmista maagisen realismin edustajista. Oli jännää kuunnella kirjailijaa, josta kahdella aiemmalla luennolla oltiin puhuttu niin paljon.

Kotimatkalla viima puri mukavasti luita ja ytimiä ja aurinko säteili. Suomen pimeyttä ei täällä kyllä ole ikävä. Granadan kadut on niin nättejä varsinkin nyt, kun joulu lähestyy ja kaikkialle on ripustettu koristeita.

Kotona kirjoitin työtä Lorca-kurssille. Tehtävänanto on aika erikoinen (toisin sanoen älytön) : Noin 10 sivun lyhennelmä jostakin Lorcan teoksen osasta. 10 sivuahan on kaikkea muuta kuin lyhennelmä! Tuntuu hullulta kirjoittaa lyhennelmä kaunokirjallisesta teoksen osasta, kun on tottunut kirjoittamaan analyysejä ja esseitä niistä. Olen valinnut yhden Lorcan runon ja kirjoittanut siitä nyt seitsemän sivua espanjaksi. Tehtävä tuntui ihan mahdottomalta aluksi, enhän aiemmin ole kirjoittanut juuri mitään espanjaksi. Eikä teksti lopulta mikään lyhennelmä ole vaan pikemminkin analyysi, johon on ollut pakko heittää joukkoon vähän omia runoiluja. Vielä pitäisi puristaa vähän tekstiä paperille ja korjata kieltä. En kuitenkaan ihan kauheasti jaksa stressata työstä, koska se ei edes ole pakollinen kurssin suorittamiseksi vaan sillä voi mahdollisesti petrata omaa koenumeroaan.

Illemmalla kävin kahvilla kahden espanjalaistytön kanssa, jotka myös opiskelevat Bellas Artesissa. Me mentiin Bohemiaan, joka on tunnelmallinen kahvila tässä ihan mun asunnon lähellä. Sen seinät on täynnä vanhoja elokuvajulisteita ja mustavalkokuvia entisaikojen filmitähdistä. Bohemian hämyssä, höyryävän teekupin ääressä hurahti muutama tunti kuin huomaamatta.

Barcelona

Luulenpa, ettei ole parempaa tapaa viettää neljän päivän viikonloppua kuin pakata reppunsa ja lähteä Barcelonaan. Niin me tehtiin kahden ranskalaistytön kanssa lauantaina. Ryanair jätti meidät Gironan lentokentälle, josta matka jatkui linja-autolla itse Barcelonaan. Meidän hostelli, Barcelona Dreams youth hostal, sijaitsi 20 minuutin metromatkan päässä keskusta, mutta oli muuten tosi hyvä. Melkein oli paremmat olot kuin omassa kämpässä. Säästettiin aika paljon rahaa siinä, kun kokkailtiin hostellin keittiössä ja ostettiin kaupasta päiväksi eväitä.

Jouluinen Barcelona lumosi meidät täysin. En ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon ihmisiä. Liikkeellä taisivat olla niin turistit kuin jouluostoksia tekevät paikallisetkin. Ramblan varrella pantomiimikot jaksoivat tunnista toiseen viihdyttää ohikulkijoita. Pienissä häkeissä kaupan olevat kanit, undulaatit ja muut eläimet olivat kyllä surullinen näky. Ramblan viereinen mercado kaikkine herkkukojuineen, kalatiskeineen ja hedelmämyyjineen oli käymisen arvoinen paikka. 

Me käveltiin meren rannalle syömään vohveleita ja katsomaan vanhoja purjelaivoja. Aurinko paistoi mukavasti ja oli vähän lämpimämpää kuin Granadassa. Illalla Placa d´Espanyalla toistui jokseenkin vartin välein spektaakkeli, jossa valtaisa suihkulähde vaihtoi väriään punaisesta vihreään ja siniseen niin mahtipontisen musiikin kuin pop-kappaleidenkin tahtiin. Kun yöllä palasimme hostelliin, oli hämmentävää huomata miten rauhallinen Barcelona oli yöllä. Tuntui, ettei liikenteessä ollut ristin sielua. Samaten siesta sai suurkaupungin lähes täysin pysähdyksiin.

Sunnuntaina me suunnattiin Montjuicin alueelle, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Siellä oli myös Fundacion de Joan Miró. Tykkäsin tosi paljon Mirón näyttelystä. Linnut ja naiset ja miehet olivat hyvin edustettuina maalauksissa, vaikkei sitä aina ilman taulun nimen katsomista tajunnutkaan. Varsinkin jotkut Mirón veistokset oli oivallisia.

Taitelun jälkeen oli urheiluruudun vuoro. Me käytiin hämmästelemässä Olympiastadionia ja meneillään sattui olemaan Copa Davis. Ja me nähtiin Rafael Nada, josta en kyllä ennen eilistä ollut edes kuullutkaan. Mutta tytöt neuvoivat tekemään tällä vaikutuksen ihmisiin. 

Monjuicilta me laskeuduttiin apostolin kyydillä aina alas asti vanhaan kaupunkiin ja Barri Goticiin. Jälkimmäinen oli ihastutta kapeine kujineen, jotka pursuivat pikkuputiikkeja sekä monia houkuttelivia kahviloita ja ravintoloita. Ramblan toisella puolella me törmättiin myös moniin mielenkiintoisiin vintage-liikkeisiin.

Maanantai me omistettiin Gaudille. Aamupäivällä me kivuttiin Park Güelliin, eikä oltu ainoita. Kuuluisat Gaudin penkit olivat ihan valloitettuja ja paikoin oli melkein mahdotonta päästä eteenpäin. Puistossa pääsi kuitenkin myös rauhaisampaan, melkein viidakon tunnelmaan ja me löydettiin mukava paikka eväiden syönnille. Leipää, juustoa ja hedelmiä puistossa, kun aurinko lämmittää ja alempana avautuu kokonainen Barcelona -se vasta on elämää. Puiston jälkeen me käveltiin Sagrada Familian juurelle ja sieltä keskustaan reittiä, jonka varrelle sijoittui muutama Gaudin suunnittelema rakennus. Gaudin talot ovat mielikuvituksillisine muotoineen ja väreinee kuin toisesta todellisuudesta, jostain satujen maailmasta, mutta istuvat täydellisesti muuhun kaupunkiin.

Meidän lentokone lähti Gironasta kuudelta aamulta. Meillä oli aika uneton yö, sillä Barcelonasta oli lähdettävä jo puoli neljältä Gironaan. Me nukuttiin vaan linja-autossa, lentokentällä ja vähäsen koneessa. Niinpä painuin aamulla suoraa päätä pehkuihin. Haluan Barcelonaan vielä uudestaan! Kolmessa päivässä ehti nähdä hyvin kaupunkia, mutta olisin viihtynyt siellä vielä paljon paljon pitempäänkin.