Barcelona

Luulenpa, ettei ole parempaa tapaa viettää neljän päivän viikonloppua kuin pakata reppunsa ja lähteä Barcelonaan. Niin me tehtiin kahden ranskalaistytön kanssa lauantaina. Ryanair jätti meidät Gironan lentokentälle, josta matka jatkui linja-autolla itse Barcelonaan. Meidän hostelli, Barcelona Dreams youth hostal, sijaitsi 20 minuutin metromatkan päässä keskusta, mutta oli muuten tosi hyvä. Melkein oli paremmat olot kuin omassa kämpässä. Säästettiin aika paljon rahaa siinä, kun kokkailtiin hostellin keittiössä ja ostettiin kaupasta päiväksi eväitä.

Jouluinen Barcelona lumosi meidät täysin. En ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon ihmisiä. Liikkeellä taisivat olla niin turistit kuin jouluostoksia tekevät paikallisetkin. Ramblan varrella pantomiimikot jaksoivat tunnista toiseen viihdyttää ohikulkijoita. Pienissä häkeissä kaupan olevat kanit, undulaatit ja muut eläimet olivat kyllä surullinen näky. Ramblan viereinen mercado kaikkine herkkukojuineen, kalatiskeineen ja hedelmämyyjineen oli käymisen arvoinen paikka. 

Me käveltiin meren rannalle syömään vohveleita ja katsomaan vanhoja purjelaivoja. Aurinko paistoi mukavasti ja oli vähän lämpimämpää kuin Granadassa. Illalla Placa d´Espanyalla toistui jokseenkin vartin välein spektaakkeli, jossa valtaisa suihkulähde vaihtoi väriään punaisesta vihreään ja siniseen niin mahtipontisen musiikin kuin pop-kappaleidenkin tahtiin. Kun yöllä palasimme hostelliin, oli hämmentävää huomata miten rauhallinen Barcelona oli yöllä. Tuntui, ettei liikenteessä ollut ristin sielua. Samaten siesta sai suurkaupungin lähes täysin pysähdyksiin.

Sunnuntaina me suunnattiin Montjuicin alueelle, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Siellä oli myös Fundacion de Joan Miró. Tykkäsin tosi paljon Mirón näyttelystä. Linnut ja naiset ja miehet olivat hyvin edustettuina maalauksissa, vaikkei sitä aina ilman taulun nimen katsomista tajunnutkaan. Varsinkin jotkut Mirón veistokset oli oivallisia.

Taitelun jälkeen oli urheiluruudun vuoro. Me käytiin hämmästelemässä Olympiastadionia ja meneillään sattui olemaan Copa Davis. Ja me nähtiin Rafael Nada, josta en kyllä ennen eilistä ollut edes kuullutkaan. Mutta tytöt neuvoivat tekemään tällä vaikutuksen ihmisiin. 

Monjuicilta me laskeuduttiin apostolin kyydillä aina alas asti vanhaan kaupunkiin ja Barri Goticiin. Jälkimmäinen oli ihastutta kapeine kujineen, jotka pursuivat pikkuputiikkeja sekä monia houkuttelivia kahviloita ja ravintoloita. Ramblan toisella puolella me törmättiin myös moniin mielenkiintoisiin vintage-liikkeisiin.

Maanantai me omistettiin Gaudille. Aamupäivällä me kivuttiin Park Güelliin, eikä oltu ainoita. Kuuluisat Gaudin penkit olivat ihan valloitettuja ja paikoin oli melkein mahdotonta päästä eteenpäin. Puistossa pääsi kuitenkin myös rauhaisampaan, melkein viidakon tunnelmaan ja me löydettiin mukava paikka eväiden syönnille. Leipää, juustoa ja hedelmiä puistossa, kun aurinko lämmittää ja alempana avautuu kokonainen Barcelona -se vasta on elämää. Puiston jälkeen me käveltiin Sagrada Familian juurelle ja sieltä keskustaan reittiä, jonka varrelle sijoittui muutama Gaudin suunnittelema rakennus. Gaudin talot ovat mielikuvituksillisine muotoineen ja väreinee kuin toisesta todellisuudesta, jostain satujen maailmasta, mutta istuvat täydellisesti muuhun kaupunkiin.

Meidän lentokone lähti Gironasta kuudelta aamulta. Meillä oli aika uneton yö, sillä Barcelonasta oli lähdettävä jo puoli neljältä Gironaan. Me nukuttiin vaan linja-autossa, lentokentällä ja vähäsen koneessa. Niinpä painuin aamulla suoraa päätä pehkuihin. Haluan Barcelonaan vielä uudestaan! Kolmessa päivässä ehti nähdä hyvin kaupunkia, mutta olisin viihtynyt siellä vielä paljon paljon pitempäänkin.