Fallas de Valencia

Huh huh nimittäin mikä reissu! Valencian Fallas -juhlissa ehdittiin kolmessa päivässä kokea varmaan enemmän kuin jotkut koko elämänsä aikana. Muun muassa pyörtyiltiin metrossa, saatiin tulta niskaan, likistyttiin ihmismassassa ja käveltiin varpaat tohjoksi.

Viime torstaina jo aamulla ani varhain aloitimme kuuden tunnin ajomatkan kohti Valenciaa. Fallas on festivaali, joka järjestetään joka vuosi Valenciassa 15.-19. maaliskuuta. Kaupungin aukioille rakennetaan valtavia nukkeja (= fallas), jotka esittävät esimerkiksi poliitikkoja ja julkkiksia. Yleensä kunkin fallan teema liittyy jotenkin edellisvuoden tapahtumiin. Juhlat huipentuvat fallojen polttamiseen. Ideana on polttaa kaikki vanha pois uuden tieltä. Paras falla palkitaan ja poltetaan viimeisenä. Itse olin kuvitellut, että nuket on jotain linnunpelättimen tapaisia, mutta yllätyin todella positiivisesti. Kun käveli kaupungin aukioilla, tuntui kuin olisi ollut jossain Disneyn satumaailmassa. Suurimmillaan kerrostalojen korkuiset fallat pastelliväreineen olivat ihmeellinen näky.

Kaduilla oli myös erilaisia kulkueita, prosecioneja. Torstaina näimme pitkän letkan naisia, falleroja, perinteisissä röyhelömekoissa ja nutturoissa. Ihan pienet tytötkin oli puettu ja koristettu juhlakuntoon. Fallera vaalenpunaisissa converseissa on hyvä esimerkki siitä, miten nykyaika ja traditiot kohtaavat.

Perjantai-ilta huipentui kaupungintalonaukiolla uskomattomaan ilotulitukseen. Tämän jälkeen Jyväskylän ilotulitukset uutenavuonna muistuttavat lähinnä paukkausmuovin poksuttelua. Suurin falla paloi lopuksi korkeana roviona.

Me yövyttiin bungalowissa puolen tunnin matkan päässä kaupungista. Se oli oikein hyvä ja edullinen majoitusratkaisu. Samalla päästiin vähän näkemään camping -elämää.

Valenciassa kokeilimme kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia:

• Orxata = makea juoma, joka tehdään maakastanjoista. Maistui jokseenkin laimealta banaanipirtelöltä. Hyvää, muttei liian kanssa.
• Agua de Valencia = Valencian vettä. Baarissa saatiin kannullinen appelsiinimehun ja cavan sekoitusta. Oli kuin jumalten nektariinia, uuh.
• Buñuelos = Ihan kuin munkkeja. Muistuttivat churroja. Syötiin sulan suklaan kanssa.
• Paella Valenciana = Paellaa, jossa kanin ja kanan lihaa. Itse söin sitä tavallista sekoitusta, jossa on mereneläviä, mutta hyvin näkyi paella valencialaisittain kavereille maistuvan. Tosin puolentoista tunnin odottamisen jälkeen ravintolassa meille olisi maistunut vaikka rantahiekka (jonka murusia itse asiassa löytyikin itse kunkin lautaselta)

Valencia kaupunkina ei viehättänyt erityisesti. Ilman fallaseja se on ehkä vähän tylsä paikka, vaikkakin tekemistä ja nähtävää löytyy. Kaupungissa on paljon museoita, eläintarha ja yksi Euroopan suurimmista akvaarioista. Me käytiinkin siinä Oceanográficossa. Osa akvaarioista oli rakennettu tunnelimaisiksi, niin että oli kuin olisi itsekin ollut meressä keskellä sateenkaaren värisiä kaloja. Maitovalaiden luona me ei voitu viipyä kauan; niiden näkeminen altaassa teki meidät liian surullisiksi.

Fallasit on koettava: niitä ei pysty kuvittelemaan tai kuvailemaan tyhjentävästi. Siispä ensi vuonna kaikki Valenciaan!