Uusia tuulia

Maanantaina alkoi uusi lukukausi ja sen myötä uudet kurssit. Täällä Espanjassa on se hankaluus, ettei missään kerrota itä mikin kurssi pitää sisällään ja mitä sen suorittamiseksi vaaditaan. Onkin vain mentävä kokeilemaan ensimmäisille tunneille. Tällä viikolla olenkin sekä turhautunut että inspiroitunut.

Espanjalainen kirjallisuus vuodesta 1939  -kurssilla ei tuntunut olevan mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Professori tuohtui huomatessaan, ettei kukaan muista sen nimeä. Puolitoista tuntia se saarnasi kysymyssanasta "miksi" ja vakuutti, ettei ole marxilainen vaikkei pystykään ymmärtämään maailmaa ilman Marxia. Luennon aikana kurssin sisältö ei juuri selkiytynyt. "On työskenneltävä" oli proffan ainoa selvitys. Päätin jättää aineen sikseen, sillä olen kyllästynyt yllätyksiin kesken kurssia.

Kokeilin myös retoriikan kurssia. Professori luki suoraan oppikirjasta termejä selityksineen, mikä tuntui turhauttavalta. Vaihtovuonna tarkoitukseni oli tehdä ja opiskella juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu. Siispä retoriikan sijaan ilmoittauduin keväällä olevaan runouskonferenssiin, jonka tapahtumiin ja luentoihin osallistumalla voi ansaita opintopisteitä. Luulenpa, että se rikastuttaa elämääni ja tulevaisuuttani huomattavasti enemmän kuin termit, joista jo lukuisat osaan ja jotka voin aina tarkistaa kirjallisuuden sanakirjasta. 

Sen sijaan kurssilla "literatura y cine" viihdyn paremmin kuin hyvin. Professori on nuorekas kolmi-nelikymppinen mies sammareissa (haa, todellinen humanisti!), joka heittelee aina puheessaan tyylikkäästi englannin kielisiä termejä. Me tehdään kurssilla yhteistyötä Madridin ja belgialaisen Kuleuven yliopiston kanssa.  Joka viikko meillä on nettifoorumissa jotain keskustelutehtäviä. Kurssin aikana me tullaan luonnollisesti käsittelemään kirjallisuuden ja elokuvan suhdetta. Luettavana on mm. Woolfin Orlando, Nabokovin Lolita ja Kafkaa ja katsottavana niistä tehtyjä filmatisointeja. Lopputyönä on ryhmässä tehtävä essee. Haastetta mukaan tuo se, että ryhmät muodostetaan sekalaisesti mukana olevien yliopistojen opiskelijoista. Kurssi on aika isotöinen, mutta se ei haittaa aiheen ollessa niin innostava.

Ja asiasta toiseen. Tänä sunnuntaina saan iskän ja veljen Suomesta tänne käymään. Tuskin maltan odottaa. On aika hullua olla puoli vuotta näkemättä ihmisiä, joiden kanssa on kasvanut. Matkalaukuista odotan löytäväni vähän tuliaisiana ruisleipää, salmiakkia ja suklaata. Olen yrittänyt suunnitellut miehistä ohjelmaa tulevalle viikolle: Ainakin on käytävä tapaksilla Nido de Buhossa, jossa kahdella eurolla saa oluen ja mahtavan määrän syötävää (ainakin jos vertaa niihin turistirysiin, jossa saa oliiveja ja kikkareen leipää).

Nyt kiiruhdan luennolle. Vuorossa on ensimmäistä kertaa dokumentoiva valokuvaus. Saapa nähdä, mitä tuleman pitää.