Madrid ja muita juttuja

Vietin viikonlopun Madridissa, mikä ei ollut lainkaan niin tylsä paikka kuin monet sanovat. Kengät hajosivat kävelystä ja olin puolisokea piilarin pudottua viemäriin, mutta reissu oli hyvä ja ikimuistoinen. Täältä Granadasta pääsee 30 eurolla pääkaupunkiin ja takaisin. Istumalihakset saavat kovaa treeniä viiden tunnin ajomatkalla. Mutta minua pitkät bussimatkat eivät haittaa. Pikemminkin nautin niistä. Ei tarvitse kuin olla, istua ja katsoa ohikiitävää maisemaa. Ei tarvitse kuin istua ja olla ja silti on matkalla johonkin, kohti jotakin päämäärää.

Madridin kadut tuntuivat avarilta ja isoilta Granadan ahtaiden pikku kujien jälkeen. Kierrettiin tietysti pakolliset Plaza Mayor, Puerta del Sol, Palacio Real ja Retiron puisto, joka oli valtaisa ja jossa olisi viihtyisää vappuna mutustella patonkia ja juoda shamppanjaa. Plaza de Santa Analla nähtiin kapakka, jossa Hemmingway aina tapasi käydä.

Viima puri luihin ja ytimiin, mutta helmikuinen aurinko paistoi kirkkaasti. Kylmyyttä pääsi pakoon hostelliin, jossa lämmitys takasi mukavat oltavat. Olin ihan unohtanut miltä tuntuu kipristellä varpaita peiton alla, sillä kotona Granadassa pitää aina nukkua villasukat jalassa. Meidän hostelli sijaitsi Malasañassa, jossa on paljon kuppiloita ja kapakoita. Me tutustuttiinkin hostellissa mukaviin ihmisiin, jotka puolestaan tutustittavat meidät Madridin yöelämään ja opettivat meille uuden juomapelin.

Picasson Guernica vaikutti meidät valtaisuudeessaan Reina Sofiassa. Pradossa puolestaan tykkäsin eniten Goyasta, jota ollaankin taidehistoriassa aika paljon opiskeltu. Pradossa meillä alkoi jo silmissä vilistä maalit ja veistokset, niin että jätettiin muutama sali väliin ja lähdettiin syömään. Ja hyvin syötiinkin sellaisessa japanilaisessa ravintolassa nimeltä "Banzai, Tokio Calling", joka oli ihan meidän hostellin alakerrassa. Alkupalaksi sellaisia kasviksilla täytettyjä nyyttejä ja pääruoaksi iso kulhollinen riisiä ja kanaa. Ja laskun kanssa saatiin vielä kuumaa sakea, mikä tekikin poikaa.

Nyt tentit ovat siis ohi ja saan lomailla tämän viikon. Kavereilla tosin on vielä kokeita, eikä niillä ole aikaa huvitella. Mutta ainahan sitä saa aikansa kulumaan. Tänään kävin kaupungilla asioilla ja hemmottelin itseäni capuchinolla kivassa kahvilassa Realejossa. Päivän löytö oli pieni puoti Albaycinissa, josta saa 100 prosenttista ruisleipää, nam. Illalla menen yliopiston cineclubiin katsomaan elokuvan "Das Leben der anderen", joka on onneksi ihan originaaliversio eikä espanjaksi dubattu.