maanantai 1. helmikuuta 2010

Työtä ja sirkushuveja

Viime viikolla loppuivat ensimmäisen jakson kurssit. Meillä ei ole tunteja nyt kolmeen viikkoon, mutta kokeita kylläkin. Mulla on kolme koetta: taidehistorian välikoe sekä narrativa hispana-americanan ja lorcan tentit. Narrativa on ollut mun suosikki valokuvauksen lisäksi. Me ei olla vain luettu novelleja vaan puhuttu unista ja painajaisista ja siitä, miten ne on tapa kuvata todellisuutta. Samalla professori on halunnut kehittää meitä lukijoina ja antaa uusia työkaluja tekstien avaamiseksi. Jos joku päivä pitäisin luentoja, haluaisin olla yhtä antaumuksellinen ja hyvä puhumaan kuin se meidän opettaja. Ja piirtää samanlaisia merkillisiä karttoja kertomuksista taululle. Mahdolliset koekysymykset me saatiin jo etukäteen kotiin pohdittaviksi. Ne on aika laajoja ja vaatii teoriatekstien ja luettujen novellien ja romaanien vertailua ja suhteuttamista toisiinsa, joten ihan hyvä saada etukäteen vähän jäsennellä ajatuksiaan.


Lorca-kurssi ei yllä läheskään samalle tasolle narrativan kanssa, mutta on sekin ollut hyvä kurssi. Me ollaan käyty tunneilla läpi lähes koko Lorcan tuotanto. Loppujen lopuksi kaikkia teoksia ei ole tarvinnut lukea, mutta tietysti mitä enemmän lukee sitä parempi. Paljastui muuten taannoin, että professori on naimisissa Lorcan siskontytön kanssa. Olen siis tekemisissä sisäpiirin kanssa.

Taidehistoriaan saa päntätä vuosilukuja ja teoksia ihan mukavasti. Kurssin nimi nykytaiteen historia johti mua harhaan. Luulin, että me puhuttaisiin viime vuosikymmenistä tai edes viime vuosisadasta, mutta nyt me ollaan menossa romantiikassa. Mutta tunneilla on ollut mukavaa ja olen saanut kurssin ansiosta itselleni hyvän ystävän. Ja voi kai olla tyytyväinen, että Picasso, Dalí, Warhol ja muut on vielä edessä päin.

Ei niin paljon opiskelua, ettei jotain huviakin. Kävin viikonloppuna teatterissa katsomassa spektaakkelin "Circo de los horrores". Se oli yhdistelmä sirkusta, tulta, akrobatiaa, kauhua ja huumoria. Ennen esitystä ja välitauolla yleisön joukossa käpysteli vamppyyreitä ja zombeja lyhtyjen kanssa. Se oli näkemisen arvoinen esitys.


Tänään aloitin flamencotunnit samaisessa Casa de porraksessa, jossa kävin sevillanasejakin tanssimassa. Meillä on harjoitukset maanantaisin aina neljästä seitsemään. Tosin opettaja tuli tänään espanjalaisittain tunnin myöhässä. Tykkäsin flamencosta tosi paljon. Se oli heti niin paljon intohimoisempaa ja voimakkaampaa kuin sevillanasit. Ja miten hyvältä kuulostikaan, kun kaikkien korkokengät iskivät lattiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti