Matka Marrakechiin

Ekaa kertaa toisella mantereella kuin Eurooppa. Ja tuntuu kuin olisi hypännyt johonkin ihan toiseen aikaan, johonkin ihan toiseen maailmaan. Perjantaiaamupäivän kuumuus lyö läpi kengänpohjienkin ja aurinko paistaa kovaa ja korkealta. Vasten Marrakechin punaoransseja rakennuksia ja minareetteja taivas näyttää sinisemmältä kuin koskaan.

Pienen harhailun jälkeen meidät opastaa hostellille nuori mies. Muttei ihan hyvää hyvyyttään; perillä käsi ojentuu kolikoita varten. Sinisen oven takaa paljastuu ihastuttavin majapaikka, missä olen koskaan nukkunut. Amour de Riad on pieni ja marokkolaisesti sisustettu. Eipä ole aiemmin hostellissa aamupalaksi tarjoiltu crepesiä, leipää, marmeladia ja teetä ihan nenän eteen. Lisäksi kaupungin keskusaukio Djemaa El-Fna on vain kiven heiton päässä meidän kotikujalta. 

Jos joskus on erehtynyt pitämään espanjalaista liikennekulttuuria kaoottisena, marokkolainen on sitä ainakin potenssiin kaksi. Pienillä kauppakujilla sulassa sekamelskassa tungeksivat niin paikalliset, matkalaiset, mattoja rahjaavat aasit, polkupyöräilijät kuin mopotkin. Suojatiet ovat tuntematon käsite: on vain mentävä keskelle autoja vähemmän hengenvaaralliselta tuntuvana hetkenä.   

Basaarikujat ovat tulvillaan aarteita: hopeaa, käsitöitä, mausteita, pähkinöitä, käsitöitä ja parantavia rohtoja. Jos ei osaa tinkiä, menettää äkkiä rahansa. Välillä kaupustelijoita saa karistella kannoiltaan toden teolla. Hennatatuoijat tarttuvat käteen ja melkein alkavat tehdä piirroksiian kiellosta huolimatta. Kahden tytön on välillä vaikea saada olla rauhassa.

Yleensä ottaen ihmiset ovat ystävällisiä ja uskomattoman kielitaitoisia. Puhe vaihtuu arabiasta ja berberikielistä ainakin ranskaan, englantiin ja espanjaan.

Ruoka on maukasta ja halpaa. Aromikas minttutee, maustamaton jugurtti, hedelmäsalaatti, pehmeä vastapaistettu leipä ja erilaiset taijinit hellivät makuhermoja. 50 dirhamilla (vastaa viittä euroa) syö ravintolan kattoterassilla mehevän taijinin couscousia ja vihanneksia. Ja samalla voi tarkkailla vilkasta markkinatoria Djemaa El-Fnata.

Djemaa El-Fna herää henkiin illan alkaessa hämärtyä. Aasit kärräävät paikalle pieniä katuravintoloita, joissa 20 dirhamilla saa lihavartaita, grillattua kalaa tai couscousia. Toiset kojut myyvät vastapuristettua appelsiinimehua ja taateleita. Öljylamppujen valossa tarinankerojat iskevät juttua. Ei turhaan sanota, että Marrakech on kuin Aladdinin satumaa. Toisaalla huntuihin verhoutuneet transvestiitit viihdyttävät itämaisen tanssin rytmeillä ja gnaoua-muusikot kilistelevät ihmisten keskellä.

Maanantaina nousemme lentokoneeseen tyytyväisinä; taas nähty vähän enemmän elämää.