Ekaa kertaa toisella mantereella kuin Eurooppa. Ja tuntuu kuin olisi hypännyt johonkin ihan toiseen aikaan, johonkin ihan toiseen maailmaan. Perjantaiaamupäivän kuumuus lyö läpi kengänpohjienkin ja aurinko paistaa kovaa ja korkealta. Vasten Marrakechin punaoransseja rakennuksia ja minareetteja taivas näyttää sinisemmältä kuin koskaan.
Pienen harhailun jälkeen meidät opastaa hostellille nuori mies. Muttei ihan hyvää hyvyyttään; perillä käsi ojentuu kolikoita varten. Sinisen oven takaa paljastuu ihastuttavin majapaikka, missä olen koskaan nukkunut. Amour de Riad on pieni ja marokkolaisesti sisustettu. Eipä ole aiemmin hostellissa aamupalaksi tarjoiltu crepesiä, leipää, marmeladia ja teetä ihan nenän eteen. Lisäksi kaupungin keskusaukio Djemaa El-Fna on vain kiven heiton päässä meidän kotikujalta.
Basaarikujat ovat tulvillaan aarteita: hopeaa, käsitöitä, mausteita, pähkinöitä, käsitöitä ja parantavia rohtoja. Jos ei osaa tinkiä, menettää äkkiä rahansa. Välillä kaupustelijoita saa karistella kannoiltaan toden teolla. Hennatatuoijat tarttuvat käteen ja melkein alkavat tehdä piirroksiian kiellosta huolimatta. Kahden tytön on välillä vaikea saada olla rauhassa.
Yleensä ottaen ihmiset ovat ystävällisiä ja uskomattoman kielitaitoisia. Puhe vaihtuu arabiasta ja berberikielistä ainakin ranskaan, englantiin ja espanjaan.
Ruoka on maukasta ja halpaa. Aromikas minttutee, maustamaton jugurtti, hedelmäsalaatti, pehmeä vastapaistettu leipä ja erilaiset taijinit hellivät makuhermoja. 50 dirhamilla (vastaa viittä euroa) syö ravintolan kattoterassilla mehevän taijinin couscousia ja vihanneksia. Ja samalla voi tarkkailla vilkasta markkinatoria Djemaa El-Fnata.
Maanantaina nousemme lentokoneeseen tyytyväisinä; taas nähty vähän enemmän elämää.
Upea kuvaus toisaalta. Kiitos Sanna.
VastaaPoista