Opiskelusta

Opinnot ovat pikkuhiljaa lähteneet käyntiin. Tosin nykytaiteen kurssista ei ole vielä pidetty yhtäkään luentoa, vaikka lukukautta on ehtinyt vierähtää kolme viikkoa. Aluksi kurssia pitävä uusi professori oli kateissa ja tällä viikolla luennon päälle sattui vapaapäivä. Muistakin kursseista on jäänyt paljon tunteja pois kokousten ja vilustumisten takia.

Ensimmäiset luennot olivat vain lyhyitä esittelyjä, presentacióneja, joissa kerrottiin kurssin ohjelma ja suoritustapa. Meillä oli kaksi viikkoa aikaa kokeilla eri kursseja. Se oli kyllä hyvä, sillä kiehtovat kurssinimet saattavat kätkeä taakseen jotain ihan muuta. Itse jätin pois kurssin naiskuvasta espanjalaisessa kirjallisuudessa. Niin kiinnostava kuin aihe onkin, kurssi vaikutti vähän liian työläältä ja professori tiukalta. Kursseille oli kirjauduttava 15.10.  mennessä oman tiedekunnan kansainvälisissä palveluissa.


Kirjallisuuden kurssit muodostuvat yleensä luennoista, itsenäisestä esseestä ja kokeesta. Monilla kursseilla suoritukseen kuuluu myös ryhmätyö, joka esitellään luokalle. Luettavaa riittää. Esimerkiksi Federico García Lorca y generación del 27 -kurssilla luetaan Lorcan koko tuotanto kaikkine runoineen, näytelmineen ja proosateoksineen ja lisäksi vielä jokin elämäkerta kirjailijasta. Tähän mennessä professori on puhunut enemmän 1800-luvun loppuvaiheista ja Euroopan tilanteesta tuolloin kuin itse Lorcasta ja teoksista, mikä on ollut ehkä vähän puuduttavaa. Latinalaisamerikkalaista kerrontaa käsittelevä kurssi ei ole vielä päässyt kunnolla alkuun, mutta se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

Odotan myös paljon Bellas Artesin valokuvauskurssilta. Kussin jälkeen osaan ottaa kuvia analogisella järjestelmäkameralla ja kehittää kuvia laboratoriossa. Meillä on seitsemän tehtävää, joiden aiheina on muun muassa ihmiskeho, arkkitehtuuri ja luonto. Lisäksi kurssilla käydään läpi teoriaa siitä, millainen on hyvä kuva. Nyt kävellessäni kaupungilla mietin aina sopivia kuvaskohteita.

Espanjan intensiivikurssi alkoi tiistaina. Meillä oli pari viikkoa sitten kirjallinen tasokoe, jossa ihmiset jaettiin eri ryhmiin osaamisen perusteella. Kurssia on viikossa kuusi tuntia kahden kuukauden ajan ja kaiken päätteeksi saa diplomin ja kuusi opintopistettä. Ainoa ikävä puoli on, että kurssista joutui pulittamaan sata euroa. Espanjan opettaja on todella mukava, vähän rock-henkinen nuori nainen. Luokassa on opiskelijoita muun muassa Belgiasta, Italiasta, Saksasta ja peräti kaksi suomalaista minun lisäksi. Luokan ilmapiiri on todella keskustelevainen ja luulenpa, että kurssista kehkeytyy oikein antoisa. Ajan kulumista ei edes huomaa kolmituntisissa sessioissa.

Tuntui muuten hullulta puhua suomea kasvokkain jonkun kanssa pitkästä aikaa. En ehkä ollut ihan järjissäni lähtiessäni Espanjaan, kun olisi olemassa maita joiden kielen hallitsen paljon paremmin. En ole nauranut sydämeni pohjasta kuukauteen, sillä ei tällä kielellä pysty ilmaisemaan asioita ihan niin kuin tahtoisi eikä toisaalta ymmärrä sen kaikkia vivahteita. Aluksi tuntui, ettei saa omaa luonnettaan kielimuurin läpi. On päiviä, jolloin espanja luistaa ja toisia jolloin sen puhumisesta ei tule yhtään mitään. Ymmärtämisen kanssa ei ole enää juurikaan ongelmia, mutta muistiinpanojen tekeminen luennoilla on vaikeaa.

Tänne tuloani en kuitenkaan kadu tippaakaan. Aamulla bussiin rientäessä tuntuu kauhean hyvältä: elän unelmaani pienine rutiineineen ulkomailla. Arjen opettelu uusiksi on tehnyt hyvää. Yksinkertaisetkin asiat, kuten kaupassa käynti ja pyykin ripustamien narulle asuntojen väliin, olivat aluksi mitä jännittävimpiä asioita. Ja on niin ihanaa, kun aurinko paistaa lämpimästi melkein aina.